Opiskeluaikana minulla oli tapana matkustaa junalla kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Juna oli ja on edelleen mielestäni yksi mukavimmista joukkoliikenteen muodoista. Junien aikataulut eivät kuitenkaan aina mene lähellekään yksiin omien matkustussuunnitelmien kanssa ja toisinaan se johtaa odottelemiseen jollain asemalla. Useammin kuin kerran elämässäni olen seisoskellut tai istuskellut rautatieasemalla odottamassa jatkoyhteyttä. Joskus on käynyt niinkin, että jatkoyhteys tulee yöllä, monien tuntien odottamisen jälkeen. Kaikilla paikkakunnilla asemat eivät edes ole auki koko yötä, joten talvella, parinkymmenen asteen pakkasella tuota paria tuntia ei viitsi istua ulkona odottamassa. Pieksämäellä minulle kävi kerran juuri niin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Juna, johon minun piti päästä, lähti Pieksämäeltä aamulla klo 4.06. Minulla oli reilusti päälle kolme tuntia aikaa tapettavana vieraassa kaupungissa keskellä perjantain ja lauantain välistä yötä. Päätin kuluttaa aikani kiertelemällä kaupungin keskustaa ja tutustumalla liikkeiden näyteikkunoihin. Kello oli puoli kahden tienoilla, kun ihmettelin juuri erään vaateliikkeen näyteikkunaa. Pakkasessa käveleminen alkoi jo tuntua jaloissa ja muutenkin väsytti. Minua vastaan käveli hieman horjuen pitkä, vaaleahiuksinen mies nahkatakki päällä ja farkut jalassa. Hän katsoi minua kohti, enkä ehtinyt kääntää katsettani tarpeeksi nopeasti, joten hetken ajan katsoimme suoraan toisiamme. Työnsin kädet takkini taskuun ja käännyin katsomaan taas näyteikkunoita. Oletin miehen jatkavan matkaansa, kun en säilyttänyt katsekontaktia. Olin väärässä. Mies pysähtyi ja kysyi, miksi olin keskellä yötä näyteikkunaostoksilla. Mieleni teki todeta, että valitsin sopivaa ryöstökohdetta, mutta vastasin kuitenkin totuudenmukaisesti, että olin valinnut huonosti junani ja jouduin odottelemaan aamuneljään seuraavaa yhteyttä. Mies ei tuntunut joko ymmärtävän tai uskovan minua. Hän alkoi kertoa, että hän oli itsekin nuorempana ollut samassa tilanteessa, ei paikkaa, johon mennä. En oikein seurannut hänen humaltunutta ajatuksenjuoksuaan, joten en väittänyt vastaan. Ajattelin, että hän kyllästyisi pian seuraani. Mies sanoi olevansa menossa taksiasemalle ja pyysi minut mukaansa. Hänellä oli majapaikka ystävänsä luona jonkun matkan päässä keskustasta ja ajatus lämpimästä sisätilasta tuntui houkuttelevalta. Minulla ei ollut mitään älykästä tekemistä ja aikaa tapettavana vieläkin useampia tunteja. Niinpä kävelin miehen seurana taksiasemalle, ilman ensimmäistäkään aikomusta lähteä sen pidemmälle.

 

Kahdenkymmenen asteen pakkanen on tehokas ylipuhuja. Huomasin istuvani taksin takapenkillä miehen jutellessa etupenkillä kuljettajan kanssa. Minulla ei ollut aavistustakaan, minne auto oli menossa. Mies tuntui kertovan ajo-ohjeita hieman katkonaisesti. Ilmeisesti hän ei ollut varma osoitteesta, mutta tiesi, miten sinne pääsi. Ohjeiden väliin mies kertoi olevansa paikkakunnalla autoaan korjauttamassa. Hän asui itse pääkaupunkiseudulla, mutta oli ystävänsä kehotuksesta tuonut autonsa peltikorjaukseen Pieksämäelle. Hänen ystävänsä oli luvannut hoitaa asian niin halvalla, että se kannattaisi. Niinpä hän oli ajanut paikkakunnalle, jättänyt autonsa osaaviin käsiin korjattavaksi ja vaihtanut vapaalle. Nyt hänen piti enää päästä ystävänsä asunnolle, jossa hänellä oli petipaikka.

 

Taksin hurauttaessa pois matalan tiilitalon pihalta, en yllätyksekseni ollut sen kyydissä. Mies etsiskeli avainta ovimaton alta ja löydettyään sen hän sovitteli sitä lukkoon jonkun hetken. Saatuaan oven auki, mies horjahteli sisälle, potkaisi kengät jaloistaan kenkätelineen suuntaan ja pudotti nahkatakkinsa lattialle. Hän käveli suoraan edessä olevaan olohuoneeseen ja rojahti sohvalle. Hiljaisella äänellä hän kehotti minua liittymään seuraansa ja kertomaan enemmän itsestäni. Jätin kenkäni eteiseen, suljin tuulikaapin oven tullessani ja otin takkini pois. Laitoin sen sohvan toiselle käsinojalle ja istuin miehen viereen.

 

Mies oli lähemmin tarkasteltuna hyvännäköinen, tosin humalassa. Hänellä oli siniset silmät, lyhyeksi leikatut vaaleat hiukset ja siistit vaatteet. Kerroin hänelle, että olin typerästi myöhästynyt eräällä aiemmalla asemalla haluamastani junasta ja olin joutunut vaihtamaan alkuperäistä suunnitelmaani matkustuksen suhteen. En todellakaan ollut suunnitellut missään vaiheessa olevani Pieksämäen kohdalla. Tarkoitukseni oli ollut mennä Mikkelistä Tampereelle. Olin vain myöhästynyt viimeisestä junasta siltä illalta, enkä ollut halunnut viettää koko yötä Mikkelissä. Kerroin miehelle opiskelevani ja hän tuntui tuijottavan minua hetki hetkeltä enemmän. Aivan yllättäen hän sanoi, että hänen teki hirvittävästi mieli suudella minua. Kohteliaasti hän kysyi, saisiko tehdä sen. Olin varsin hämmentynyt, mutta sain änkytettyä jotain sen suuntaista, että ei minulta koskaan aiemmin oltu tuollaista kysytty. Mies tulkitsi sen myöntymiseksi ja otti toisella kädellä hellästi kiinni leuastani.

 

Mies oli hyvä suutelija. Hänen huulensa olivat pehmeät ja suudelma tarpeeksi vaativa. Yllättyneisyyteni muuttui varsin nopeasti suudelmaan vastaamiseksi. Ilmeisen rohkaistuneena mies ujutti kielensä tutkimaan suutani. Huomasin itse pienen kihelmöinnin leviävän vartalooni miehen suutelutaidon ansiosta. Suudelmien lomassa mies pujotti kättään paitani alle. Hänen kosketuksensa oli kevyt ja herätti vartaloani varsin tehokkaasti. Kaikesta saattoi päätellä, ettei mies ollut ensimmäistä kertaa naista lämmittämässä, vaan oli saanut aiheeseen paljonkin aiempaa harjoitusta. Taitavasti mies kuljetti kämmentään paitani alla ja samalla tutki suullaan suutani.

 

Mies päästi irti leuastani ja siirsi toisenkin kätensä tutkimaan vartaloani. Tämä käsi suuntasi välittömästi jalkojeni väliin ja mies hieroi häpykumpuani housujen päältä. Toinen käsi, joka oli seikkaillut paitani alla, tuli avuksi ja mies veti housujani alemmas. Mies siirtyi polvilleen lattialle, jalkojeni väliin, jotta pääsisi suutelemaan paljastuvaa ihoani ja vatsassani kihelmöi odottavasti. Hän suuteli ja nuoli napaani, lipaisi välillä kielellään kyljestäni ja veti taas housujani hieman alemmas. Seuraavankin paljastuneen ihokaistaleen mies suuteli ja nuoli kokonaan lisäten kihelmöintiäni. Huomasin kiihottuneeni tästä oudosta tilanteesta ja miehen taidokkaasta käsittelystä. Lopulta mies sai housuni kokonaan pois häpykumpuni päältä.

 

Syystä tai toisesta minulla oli tuolloin menossa kausi, jolloin itse suosin posliiniksi ajelemista omalla kohdallani. Mies siis koki lievän yllätyksen nähdessään paljaaksi ajellun pilluni, jossa ei ollut tuolla hetkellä edes pientä sänkeä. Kuulin pienen huokauksen, kun mies katsoi edessään olevaa häpyäni. Varovasti hän sormillaan hyväili sitä ensin päältä. Hän levitti hieman ulompia häpyhuuliani ja katsoi esiin tullutta klitoristani himokas ilme kasvoillaan. Mies painoi kasvonsa jalkojeni väliin ja tunsin pehmeän, kostean kielen lipaisevan kevyesti klitoristani. Huokasin terävästi ja levitin hieman enemmän jalkojani, jotta mies pääsisi paremmin käsiksi klitorikseeni. Pieni eleeni näytti innostavan miestä lisää, sillä hän alkoi vimmatun nuolemisen jalkovälissäni. Hänen kielensä ja sormensa tuntuivat ehtivän joka paikkaan yhtä aikaa. Kieli pyöritti klitoristani samalla, kun sormi työntyi sisääni. Pientä liikettä kuin sormen kutsuvaa koukistusta tehden, mies kiihotti minua ennen näkemättömään kiimaan. Tuolloin tiesin ensimmäistä kertaa, mitä sanalla kiima todella tarkoitetaan. Olin täysin miehen käsien ja kielen lumoissa, vaikken ollut edes miehen nimestä varma, saati paikasta, jossa hän minua nuoli. Kuka tahansa olisi voinut kävellä sisään kesken kaiken, enkä olisi edes välittänyt.

 

Mies ei kuitenkaan nuollut minulle orgasmia, vaan kaivoi oman kalunsa esille farkuistaan ja sanoi, että hänen oli pakko päästä naimaan minua. Olin valunut sohvalla alemmas siten, että peppuni oli jo hieman sohvan reunan yli. Mies ei antanut minun nousta ylemmäs, vaan tarttui toisella kädellä lantiooni ja ohjasi toisella omaa kaluaan häpyhuulieni väliin. Hän ei kiduttanut itseään, eikä minua jäämällä odottelemaan, vaan painautui välittömästi sisääni. Hänen toinenkin kätensä asettui lantiolleni ja hän taivutti päätään taaksepäin.

 

Mies sisälläni tuntui suurelta. Hänellä tuntui olevan paksumpi kalu kuin aiemmilla miehillä, joiden kanssa olin seksiä harrastanut. Tein myös huomion, että hänen kalunsa hankasi sisälläni juuri oikeaa kohtaa, saaden minut huohottamaan äänekkäästi ja kiemurtelemaan nautinnosta. Aivan vaistomaisesti vasen käteni hakeutui klitorikselleni. Tuntui maailman luonnollisimmalta asialta hieroa itseäni tämän miehen painellessa ihanaa kaluaan sisälleni hallitulla tahdilla. Mies kuitenkin hengitti jo uhkaavan raskaasti ja hänen rytminsä alkoi herpaantua. Hän painautui aina vain lähemmäs minua ja vaikutti siltä kuin hän olisi halunnut päästä mahdollisimman syvälle, aivan pohjaani asti. Otin vasemman käteni pois välistämme ja kuiskasin miehelle, että hän ei saisi laueta sisälleni. Mies ei näyttänyt heti ymmärtävän, mutta toistin sanani. Hän ei saisi laueta sisälleni, sillä en käyttänyt mitään ehkäisyä. Mies nyökytti ymmärtävänsä ja hänen kiivas tahtinsa sisälläni jatkui. Minä antauduin täysin miehen työntötahtiin ja vastasin niihin parhaani mukaan. Miehellä ei mennyt kauaa, humala teki tehtävänsä. Nopearytmisen työntösarjan päätteeksi hän nykäisi äkkiä kalunsa ulos pillustani ja parilla kolmella ranneliikkeellä hän ruiskutti häpykummulleni aikamoisen lastin valkoista, paksua spermaansa. Mies nojasi käsiinsä raskaasti huohottaen. Hän istahti polviensa varaan ja silitti reisiäni hengästyneesti. Minä etsin laukustani nenäliinoja ja siivosin huolellisesti hänen spermansa pois iholtani.

 

Mies asettui makaamaan olohuoneen matolle. Hän viittoi minua viereensä ja hetkeksi asetuinkin siihen. Mies selitti, ettei hän ollut koskaan ennen tehnyt mitään tällaista ja hän haluaisi puhelinnumeroni. Naurahdin hänen sanoilleen ja totesin, ettei hän aamulla varmaan edes muistaisi enää minua oman humalansa takia. Epäilemättä liika viina veisi häneltä muistin ja aamulla olo olisi vain kevyt, kun pussit olivat tyhjät. Mies mutisi jotain, mutta en saanut siitä selvää. Mietin omia asioitani ja vilkaisin kelloa. Kello oli hieman yli kolmen. Huokasin ja haukottelin. Miehen hengitys vieressäni oli muuttunut raskaaksi ja tasaiseksi. Mies oli siis sammunut tai nukahtanut. Kummin tahansa, hän ei ollut enää tajuissaan. Nousin hänen kätensä alta ja vedin housut jalkaani.

 

Katselin sohvalla istuen hetken nukkuvaa miestä ja mietin, mitä tekisin asian suhteen. Mies saattaisi muistaa illan tapahtumat, todennäköisemmin kuitenkaan ei. Kello alkoi olla sen verran, että minun piti tehdä päätökseni. Otin takkini sohvan käsinojalta, suutelin miestä kevyesti poskelle ja harppasin nukkujan yli. Otin kenkäni eteisestä ja painoin huolella oven kiinni jäljessäni. Ulos päästyäni kävelin ripeästi lähimmän kadunnimeä kertovan kyltin luo tarkistamaan olinpaikkani ja soitin taksin. Taksi tuli kymmenessä minuutissa ja vei minut rautatieasemalle, jonne junani oli jo ehtinyt. Harvinaisen väsyneenä ja mietteissäni nousin junaan, joka veisi minut Tampereelle ystävieni luo. Ostin konduktööriltä lipun ja säädin päivävaunun istuimen mahdollisimman makaavaan asentoon ja yritin saada edes muutaman tunnin unta.

 

Vielä tänä päivänäkin mietin, olisiko minun pitänyt jättää miehelle numeroni vai ei. Olisi hauska tietää, mitä hänelle tänä päivänä kuuluu ja muistaako hän tuota muutaman tunnin mittaista tuttavuuttamme yhtä lämmöllä kuin minä. Asiat olisivat voineet mennä hyvinkin toisin...