Seksi tuntuu edelleenkin olevan monille ihmisille vaikea keskustelunaihe. Itse olen käynyt keskusteluja laidasta laitaan. Olen puhunut niiden ihmisten kanssa, joille pano on vain pano, eikä siitä muuksi muutu. Tunteet kuuluvat jonnekin muualle kuin sänkyyn. Olen puhunut niidenkin ihmisten kanssa, joiden mielestä vasta avioliitossa seksi on hyväksyttävää.

Kuka sitten määrittelee, mikä on moraalisesti hyväksyttävää ja mikä ei? Olen taipuvainen ajattelemaan, että minä itse määrittelen sen omalta kohdaltani ja toinen ihminen omaltaan. Ongelma muodostuu siinä, jos jompikumpi haluaa väkisin saada toisen moraalikäsityksen muuttumaan. Ihmistä voi loukata hyvin helposti sillä, että taivuttelee hänet toimimaan vastoin omaa tahtoaan. Vielä pahempi on, jos taivuttelija sitten jättää tämän loukatun ihmisen rypemään siihen suohon, johon hän taivuttelijana on toisen johdattanut. Vastuu näyttelee hirvittävän tärkeää osaa seksissä. Niille, joiden mielestä pano on pano, olen aina sanonut, ovatko he varmoja siitä, että toinen tietää heidän ajatustapansa ja on samaa mieltä. Monille se on vaikea, suorastaan loukkaava kysymys. He eivät haluakaan tietää, mitä toinen ihminen ajattelee.

Seksi on hienovaraista ja joskus parhaimmillaan jopa ilman varsinaista aktia. Joskus pelkkä esileikki tai pitkä, nautinnollinen suuteleminen, voi antaa enemmän kuin tunteeton höyläys pahanhajuisessa baarin vessassa. Jokainen päättäköön itse omat nautintonsa, kunhan sillä ei loukata toisia.