En ole nähnyt miestäni vähään aikaan. Mies asuu omien töidensä takia toisella paikkakunnalla, monen sadan kilometrin päässä. Viimeksi kun näimme, tilanne kulki näin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Juna oli kymmenisen minuuttia myöhässä. Minä olin ajanut satakunta kilometriä lähimmälle rautatieasemalle ja odottelin käynnissä olevassa autossa näkeväni mieheni tutun hahmon kävelemässä ulkona. Lumisade näytti taas yltyvän ja käänsin tuulilasinpyyhkijät tihkukytkimelle. Turhaan minä itse säädin koko ajan pyyhkijöitä, kun oli mahdollisuus hoitaa asia helpommin. Lumisateen keskellä näkyi intercity-juna tulevan ykköslaiturille. Se pysähtyi ja vaunujen ovet liukuivat auki. Lauma ihmisiä marssi ulos junasta, jokaisella vähintään yksi matkalaukku mukana. Luminen laituri teki vedettävien kärryjen vetämisestä mahdotonta ja ainakin muutama iäkkäämpi rouva näytti olevan tuskissaan, kun heidän kenkiensä varret eivät vastasataneessa lumessa riittäneet. Pitkien takkien alta vilkkuivat sukkahousujen peittämät sääret, joten kylmä ja märkä lumi tuntui varmasti inhottavalta. Hymähdin hieman vahingoniloisesti ja keskityin etsimään katseellani tuttua hahmoa.

 

Melkein kaikki junasta ulos päässyt väki suuntasi joko asemarakennukseen tai sen edessä olevalle parkkipaikalle. Useita kymmeniä ihmisiä kulki ympäriinsä, jotkut laukkua rennosti olallaan roikuttaen ja jotkut painavaa matkalaukkua perässään kiskoen. Vihdoin näin tutunoloisen kävelytyylin ja lumisateen seasta ilmestyi esiin mies, joka roikutti suurta urheilukassia olkapäällään. Tarkemmin näkemättäkin tunnistin miehen tutun vartalon ja tiesin, että kohta mies huomaisi auton ja suunnistaisi sitä kohti.

 

Lunta pöllähti sisälle autoon, kun mies avasi oven. ”Terve kulta”, hän sanoi ja kiersi auton taakse laittamaan kassinsa takapaksiin. Läpiveto sai sisätilan viilenemään hetkessä aivan kuin auton lämmityslaite olisi yhtäkkiä hajonnut. Mies pamautti takaluukun kiinni ja käveli tyynesti apukuskin puolelle, kiipesi autoon ja sulki oven. ”Tässä on pissapojat jäässä”, sanoin miehelle, tuskailtuani asian kanssa koko ajomatkan. ”Me ei olla nähty moneen kuukauteen ja sää vaan jostain kusipojista aloitat…” Mieheni ilme kertoi, mitä hän asiasta aivan tarkalleen ajatteli. Totta kyllä, emme olleet nähneet moneen kuukauteen ja sen puoleen kerrottavaa ja juteltavaa varmasti oli enemmänkin. Kyse oli vain siitä, että olin tehnyt töitä rankasti pari viikkoa ja olin väsynyt. Sillä hetkellä tuntui siltä, että auton pissapojat olivat ainoa turvallinen puheenaihe. Siis puheenaihe, joka ei aiheuttaisi itkukohtausta.

 

Ajomatka rautatieasemalta minun asunnolleni tuntui kestävän ikuisuuden. Tietysti yli sata kilometriä talvinopeusrajoituksilla kestääkin. Olimme ajaneet vasta hieman yli kolmekymmentä niistä sadasta kilometristä, kun mieheni kehotti minua pysäyttämään seuraavalla levähdyspaikalla. Arvelin mielessäni, että hän varmaankin halusi helpottaa rakkoaan. Tunnetusti junan vessat eivät ole mitenkään erityisen innostavia paikkoja käyttää. Auton pysähdyttyä mies nousikin ulos ja käänsi autolle selkänsä. Minäkin nousin autosta, mutta kiersin auton eteen ja avasin konepellin. Yritin saada jotain selvää siitä, voisinko mitenkään parantaa pissapojan tilannetta. Tietenkään minun teknisellä tietämykselläni ei asialle mitään voinut. Niinpä löin konepellin kiinni ja kahmaisin käteeni lunta. Annoin lumen sulaa ja hieroin käsiäni, jotta enin lika irtoaisi niistä. Kuivasin käteni takin taskussa olevaan nenäliinaan.

 

Mieheni kiersi myös auton eteen. ”Mulla on ollut ikävä”, hän sanoi, kiersi kätensä harteilleni ja veti minut itseään vasten. Halaus muuttui nopeasti latautuneeksi ja mieheni alkoi hamuilla suutani omalla suullaan. Hän oli riisunut takkinsa autoon noustuaan ja nyt pelkässä villapaidassaan hän painautui vieläkin lähemmäs. Mieheni työnsi kätensä takkini alle ja hieroi selkääni käsiensä lämmittämiseksi. Hän tuntee minut tarpeeksi hyvin tietääkseen, että kaulan ja korvan suutelu saavat minut kiihottumaan ja tietenkin hän käytti tietoa tuolla hetkellä hyväkseen. Mieheni alkoi suudella yhä ahnaammin ja kiivaammin. Välillä hän innostui hetkeksi imemään korvaani, saaden aikaan polvieni notkahtelua. ”Miten olisi, jos mentäisiin takapenkille?” mieheni kysyi, eikä minulla ollut kerrassaan yhtään mitään sitä vastaan.

 

Siirsin kuljettajan istuinta eteenpäin, säädettyäni auton lämmittimen vähemmän kuumalle ja katsoin, etteivät sisätilan valot vahingossakaan olisi päällä. Mieheni siirsi vastaavasti toista etuistuinta eteenpäin ja hoputti minua ottamaan takkia pois. Takkini lensi vauhdilla etupenkille, kun itse kömmin takapenkille ja istahdin selkä kuljettajan puoleista takaovea vasten. Mieheni aloitti uudelleen ulkona alkamansa kiihkeän leikin. Hän veti minua itseään vasten, suuteli kaulaa ja antoi kätensä vaeltaa ristiselkääni pitkin alemmas, aina pepun kaarelle asti ja takaisin. Saatuaan muistutettua mieleensä sen kaaren, hän vaihtoi hieman omaa asentoaan ja alkoi tunnustella hellästi ja tutkivasti etumustani. Ensin hänen kätensä kulki kyljelläni, hipaisi kevyesti ohimennen rintaa ja siirtyi hetkeksi vatsalleni. Hänen kosketuksensa sai perhoset lepattamaan vatsassani.

 

Mieheni nosti paitani helman ylös, rintojen päälle ja näytti harmistuneelta, kun vastassa olivat rintaliivit. Naurahdin ja riisuin itse liivit päältäni. Ne saivat liittyä takin seuraan. Nyt mieheni ilme kirkastui ja hän rullasi uudelleen paitani helman rintojen päälle. Lyhyen tarkastelun jälkeen hän kumartui puoleeni ja imi hetken toista rintaani. Nänni pongahti terhakkaasti pystyyn ja hän siirtyi toisen rinnan kimppuun. Sama ilmiö toistui ja mieheni oli tyytyväisen näköinen. Hän leipoi hetken rintojani ja katseli ilmettäni, mutta hänen jokaisessa eleessään näkyi ja tuntui kärsimättömyys.

 

Minun ei tarvinnut arvata, tiesin, että miehelläni seisoi. Venytin kättäni mahdollisimman pitkälle ja ylsin kuin ylsinkin mieheni jalkoväliin. Farkkukankaan läpikin tunsin, miten hänen kalunsa oli paisunut ja halusi päästä pois housujen puristuksesta. Mieheni ilme muuttui huomattavasti kiihottuneemmaksi, kun hieroin häntä housujen läpi. Kehotin miestäni ottamaan housunsa pois ja tehostaakseni kehotusta, avasin omien housujeni vetoketjun ja aloin kiemurrella niistä ulos. Vetäisin kerralla alushousutkin pois ja mieheni auttoi tehtävässä parhaansa mukaan, vetämällä housut kokonaan pois kenkieni ylitse. Nekin tekivät seuraa etupenkin vaatepinolle.

 

Tässä vaiheessa mieheni malttamattomuus sai vallan. Mitään kysymättä tai sanomatta hän alkoi sormillaan pyöritellä klitoristani. Tottumuksen voimalla hän löysi sen vaivatta ja tiesi, kuinka se minuun vaikuttaa. Muutama pikainen sormen pyöräytys häpyhuulten välissä ja sisälläni, ja mieheni alkoi itse olla valmis toimintaan. Hän otti kiinni lantiostani ja nykäisi minut makuuasentoon. Mieheni nosti toisen jalkani auton takaikkunalle ja käski minua siirtämään toista jalkaani siten, että se olisi miltei toisen etupenkin edessä. Tein työtä käskettyä ja mieheni oli nyt jalkojeni välissä, oikein aitiopaikalla tekemään, mitä halusi. Sitä ei tarvinnut arvailla, mitä hän halusi tehdä juuri sillä hetkellä.

 

Vain hetkeä myöhemmin mieheni oli jo sovittelemassa terskaansa häpyhuulieni väliin. Pieni asennon korjaus ja mieheni alkoi työntää kaluaan sisääni. ”Perhana, minä en muistanut, että tämä oli näin tiukka”, hän ähisi. Minusta tosin tuntui, että suurin osa tiukkuudesta johtui vain siitä, etteivät asento ja paikka olleet kovinkaan helppoja. Mieheni kuitenkin sitkeästi työnsi itsensä kokonaan sisälleni ja korjasi vielä hieman omaa asentoaan. Minä taivutin etupenkillä olleen jalkani mieheni selän päälle ja puristin sillä häntä lähemmäs itseäni. Mieheni alkoi nyt vimmatun naimisen. Jälleen kerran voi sanoa naimisen, sillä kyse oli kiihkeästä halusta päästä helpottamaan omaa, pitkään jatkunutta kiihottumistaan. Minulla oli tilanne siinä suhteessa sama kuin miehelläni. Olin jo pitkän aikaa odottanut, että mieheni tulisi hoitamaan puutostilani pois. Niinpä en edes yrittänyt saada häntä hiljentämään tahtia tai olemaan lempeämpi. Kyse oli pelkästä yhdynnästä, jossa kumpikin otti kiinni menetettyä aikaa ja menetettyjä mahdollisuuksia saada tyydytystä.

 

Mieheni työnteli kaluaan edes takaisin sisälläni ja välillä hänen katseensa kohdistui minuun, välillä auton ulkopuolelle. Hän vaihteli välillä tahtiaan ja yritti toisinaan hieman vaihtaa asentoaan sellaiseksi, jossa voisi työntää eri kulmasta. Autossa kuitenkin on sellainen huono puoli, että asennon vaihtaminen on miltei mahdotonta. Miltei mahdotonta vain siksi, että lähinnä vaihtelun saaminen edellyttäisi muutaman minuutin mittaista auton säätöoperaatiota, eikä tuollaisessa olotilassa kumpaakaan kiinnostanut auton rassaaminen. Niinpä mieheni keskittyi naimaan minua niin kovaa kuin pystyi siinä asennossa, joka oli ensimmäiseksi valittu. Kun hän hetkeksi rauhoitti tahtiaan, hän kysyi, olinko kaivannut häntä ja tätä tilannetta. Sillä hetkellä minusta irtosi vain erinäisiä vingahduksia, joihin sekoittui irtonaisia tavuja, joiden tarkoitus oli sanoa, että kyllä, olin kaivannut. ”Komeat revontulet tuolla pohjoisen taivaalla on”, mies sanoi ja alkoi taas naida kovalla tahdilla.

 

Minä en voinut katsoa kelloa, eikä minulla muutenkaan säilynyt tilanteessa ajantaju, mutta jossain vaiheessa mieheni sitten urahti pari kertaa ja rauhoittui. Minä en orgasmia ollut saanut, mutta juuri sillä hetkellä olin siitä harvinaisen onnellinen. Tiesin, että edessä oli vielä monen kymmenen kilometrin ajomatka asunnolleni ja edessä olisi pitkä yö. Minä en elätellyt mielessäni mitään harhakuvitelmia siitä, että saisin nukkua, sillä pitkä ero oli tehnyt meistä kummastakin hetkeksi teini-ikäisiä, jotka halusivat vain naida toisiaan kuin punasilmäkanit. Niinpä jalat vapisten aloin pukea housuja jalkaani ja mieheni kiskoi omat housunsa ylös. Hänen silmäkulmassaan pilkahti iloisesti, kun hän kysyi: ”No, saitko hetkeksi tarpeeksi?” Nauroin hänelle, että tämä oli vasta alkulämmittely, jota voisimme jatkaa kotona. Mieheni ilme oli hetken epätietoinen ja sitten hänkin nauroi. ”Olet sinä kyllä harvinainen akka, kun ei mikään määrä munaa meinaa riittää!”