Keskipäivän aurinko paistaa kuumasti. On heinäntekoaika. Pelto on täynnä iloisesti toisilleen huutelevaa väkeä, lasten naurua ja hikisiä aikuisia. Pellon laitaan kävelee talon emäntä ja huutaa kaikki tauolle. Lapset kirmaavat paljain säärin pitkin sarkaa pellon laitaan, jossa emäntä on levittänyt suuren huovan maahan ja purkaa juuri eväkoreista ruokaa esille. Nälkä kurnii vatsassani ja suuntaan omatkin askeleeni kohti pellon laitaa. Tarjolla on kahvia ja voileipiä. Nälkäisen suussa ne maistuvat makeammilta kuin sokeriherkut. Iloinen nauru ja nuorten, voimaa uhkuvien aikuisten keskinäinen kisailu saa päivän tuntumaan juhlalta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kahvin jälkeen pidetään lepotauko työstä. Osa oikaisee pitkäkseen puiden varjoon, osa lähtee läheisen joen rannalle kahlaamaan. Minä istun hetken puiden varjossa toisten seurassa, mutta levottomuus valtaa minut. Huumaava niittykukkien tuoksu houkuttelee minut kävelemään kauempana sijaitsevalle niitylle. Niitty on pieni, täynnä kukkia ja vaikeasti löydettävissä. Usein olen ennenkin tänne kävellyt, haistellut kesän tuoksua ja lievittänyt sydänsurujani. Istun kukkien keskelle ja suljen silmäni. Leppeä länsituuli puhaltaa ylitseni ja laulaa omalla kielellään lauluja mailta, joiden yli se on aiemmin käynyt. Laskeudun pitkälleni ja annan ajatusteni vaeltaa.

 

Olen päässyt ajatuksissani jonnekin hiljaiseen, rauhalliseen paikkaan, jossa minun on hyvä olla, kun havahdun katkeavan oksan ääneen. Metsästä niitylle kävelee mies, hän on naapuritalon poikia, apuna heinänteossa. Hän ei huomaa minua katsellessaan niittyä. Ihailen miehen hiestä kiiltelevää paljasta ylävartaloa. Hän on lepotauon ajaksi heittänyt paitansa pois ja lihakset erottuvat selvästi ihon rusketuksen alta. Mies näyttää etsivän jotain katseellaan. Hän kulkee lähemmäs ja huomaa kulkureittini painuneiden kukkien keskeltä. Rivakasti hän astelee nyt kohti minua ja kohottaudun istumaan.

 

Mies pysähtyy vain parin askelen päähän. Hän hymyilee valkoisilla hampaillaan, mutta silmät näyttävät kylmiltä. Hymyilen varovasti hänelle takaisin. Mies istuu viereeni niitylle. Hän katselee jonnekin kaukaisuuteen ja kietoo käsivartensa harteilleni. Odottava tunne kouraisee vatsaani, pieni pelko hipaisee mieltäni. Enhän minä edes tunne tätä miestä kuin nimeltä. Hetken vain istumme. Pilvet kulkevat ylitsemme verhoamatta aurinkoa hetkeksikään. Pienet poutapilvet eivät tuo helpotusta keskipäivän kuumuuteen.

 

Varoittamatta mies kääntyy puoleeni ja antaa huulilleni suudelman. Suudelma on vaativa, se tuntuu sanovan, että mies haluaa muutakin ja ottaa sen vaikka väkisin. Pyristelen miestä vastaan. Haluan päästä irti miehestä ja lopettaa leikin ennen kuin se on liian myöhäistä. En tiedä, että se on jo liian myöhäistä. Mies ei päästä minua irti. Hän puristaa minua tiukasti ranteesta toisella kädellään. Hän vetää minut maahan ja nousee päälleni, vangiten minut omalla painollaan maata vasten. Miehen kuumat huulet ja kiivas huohotus kertovat, mitä hän haluaa. Yritän kuitenkin potkia, raapia ja purra. Mies läimäisee minua avokämmenellä poskelle ja käskee olemaan hiljaa. Häpeä ja nöyryytys alkavat hiipiä sisälleni, kun mies kaivaa hätäisesti kädellään hameeni reunaa ylemmäs.

 

Hän nostaa hameeni vyötärölle asti ja samalla laskee omia housujaan aavistuksen verran. Yritän jälleen kieräyttää hänet pois päältäni. Tällä kertaa mies tarttuu molemmilla käsillään ranteisiini ja painaa ne koko painollaan maata vasten. Ranteisiini sattuu, kun mies pitää minua väkisin paikallaan. Tunnen hänen kuuman ihonsa painautuvan minua vasten. Tunnen värähtelevän ja sykähtelevän, kovan kalun alavatsaani vasten. Mies liikkuu päälläni jotain etsien ja hänen kalunsa pää osuu häpyhuulilleni. Kauhistuneena yritän päästä karkaamaan tiukasta otteesta, mutta onnistun vain sätkimään paikallani.

 

Mies painaa kaluaan häpyhuuliani vasten. Äkkiä tunnen kalun löytävän kohdan, jonne se painuu vastustamattomasti. Tunne on outo. Minuun sattuu ja haluan päästä pois miehen luota, mutta miehen silmät ovat edelleen jäiset. Hän huohottaa suu auki ja painaa itseään lähemmäksi. Äkkiä tunnen suurempaa kipua ja kalu tuntuu painuvan vielä pidemmälle. Mies murahtaa ja alkaa liikuttaa lantiotaan edestakaisin päälläni. Kipu sisälläni ei ole yhtä repivää kuin äskeinen tunne, mutta häpeä, nöyryytys ja pieni tykyttävä kipu saavat minut itkemään. Mies ei välitä, vaan hänen lantionsa liikkuu nopeammin ja nopeammin. Hänen sormensa puristavat ranteisiini jälkiä, kun hänen koko painonsa pitää minua nyt naulittuna vasten maata.

 

Miehen lantio hakkaa omaani vasten kiivaasti pitkän tovin. Toivon hänen lopettavan. Haluan kivun loppuvan. Mies kuitenkin hidastaa välillä työntöjään, murahtelee ja huohottaa. Hän kuitenkin jatkaa työntöjään, kunnes äkkiä hän pysähtyy. Hän karjahtaa ja painaa lantionsa tiukasti minua vasten. Hänen sormensa pureutuvat ranteisiini tiukemmin kuin aiemmin. Hetken päästä hän nousee päältäni. Ripeästi hän peruuttaa kauemmas luotani, pyyhkii heinätukolla kalunsa ja nostaa housunsa ylös. Sanaakaan sanomatta hän kävelee pois niityltä jättäen minut makaamaan kukkien keskelle. Silmäni täyttyvät kyynelistä. Minuun sattuu. Hirvittävä häpeän tunne sisälläni makaan paikallani ja toivon, että maa nielisi minut.

 

---

 

Jouluaattona pappi seisoo alttarilla. Hän katsoo lempeästi ihmisiä, jotka seisovat nöyrinä kirkon penkissä. Kaksi nuorta on painanut päänsä hänen edessään ja lupautunut avioliittoon. Kylän tulevaisuus lepää noiden nuorten hartioilla. Kukapa olisi arvannut, että suuren talon vanhin poika ottaisi vaimokseen pelkän piikatytön. Lempi oli leimahtanut kesäisellä heinäpellolla. Yleisesti tiedettiin, että lempi oli leimunnut niin voimakkaasti, että nuori vaimo oli jo siunatussa tilassa. Nuori mies hymyili, mutta hänen silmänsä olivat jäiset. Morsian oli niin liikuttunut, että kyynelehti seremonian ajan. Kirkon alttarin jäädessä tuoreen avioparin selän taakse, ei monikaan voinut olla liikuttumatta katsellessaan nuorta vaimoa ja hänen surullisia silmiään. Mikä lie aiheuttanut moisen tuskan tällaisena ilon päivänä?